BIO - kirjailija ja luennoitsija Petra Rautiainen
Petra Rautiainen
Kirjailija

09.12.2020 Kuopio

Hyvä juhlaväki  

Hyvä juhlaväki! Toinen maailmansota ja Suomen osallistuminen siihen näyttäytyy meille  suomalaisille sankaritarinana siitä, kuinka pieni rehti Suomen heimo voitti ison ja  pahan Neuvostoliiton. Se on tarina, jota meille kerrotaan, ja jota meille opetetaan  kouluissa.   

Todellisuudessa on myös monenlaisia muita tarinoita, sellaisia joille ei anneta tilaa  tulla kuulluksi, sellaisia, jotka haluamme myös unohtaa. Suomen natsisympatiat on sivuutettu olankohautuksella, niitä on kuvailtu taitavana, puoliksi pakon  sanelemana taktikointina. Viesti on selvä: emmehän me oikeasti olleet natsien  puolella, emmekä varsinkaan jakaneet heidän ajatusmaailmaa rotujen  paremmuudesta, vaikka samaan aikaan Pohjois-Suomessa oli ainakin lähes 200  natsien johtamaa vankileiriä.   

Kysymys ihmisrodusta oli aikansa muotitiede, ja myös vastaitsenäistynyt ja  identiteettiään muokkaava Suomen kansa oli kiinnostunut siitä keitä me olemme:  millainen on aito suomalainen? Suomeen oltiin esimerkiksi tietyissä piireissä  kaavailemassa ajan hengen mukaan rotubiologista insituuttia, jonka tavoitteena oli  selvittää suomalaisen rodun luonne ja hallita sodan jälkeisen Suur-Suomen  väestöpolitiikkaa sekä estää ei-toivotun väestön lisääntyminen. Ei-toivottu väestö  sisälsi laaja-alaisesti kansalaisia aina kuuromykistä mielenterveysongelmaisiin, ja  ei-suomalaiset heimot tuli assimiloida suomalaisiksi.  

Kysymys saamelaisista askarrutti suomalaisia rotututkijoita. Hyvin usein  saamelaiset määriteltiin ei mitenkään imartelevin sanankääntein, heistä alkoi  muodostua suomalaisten toiseuden kuva, johon liitettiin sellaisia asioita, mitä  suomalaiset eivät olleet. Natsi-Saksan näkökulma pohjoisesta alkuperäiskansasta  ei ollut sekään mairitteleva: saamelaiset kuuluivat rodullisesti alempaan,  degeroituneeseen kastiin.  

Kun katsoo toista maailmansotaa laajemmin, voi todeta, että se oli sota  ihmisarvosta. Se oli sota tasa-arvosta ja epätasa-arvosta. Voi helposti erehtyä  luulemaan, että sodan voitti tasa-arvo. Toisen maailmansodan jälkeen ympäri  maailmaa vähemmistöjen sekä alkuperäiskansojen asemaa ryhdyttiin  kohentamaan, ja valtaväestön toimiin alettiin suhtautua kriittisesti. Tästä huolimatta  toisen maailmansodan jälkeinen ajanjakso oli Suomessa saamelaisten kannalta  erityisen vaikea. Pakkosuomalaistaminen tapahtui niin rajusti ja nopeasti, että  useat saamelaiset kokivat sen erittäin traumaattiseksi. Puhutaan jopa  kulttuurisesta kansanmurhasta.   

Esimerkiksi monet kokivat, että sisäoppilaitoksissa  saamen kielen puhuminen sekä saamelaisen kulttuurin esiintuominen oli  häpeällistä tai kiellettyä. Saamelaisuus oli toiseutta, normista – eli  suomalaisuudesta -poikkeavaa, josta tuli pyrkiä pois. Vielä 1960-l suomalaiset  tekivät rotutukimuksia saamelaisista, aikana jolloin rotutukimukset oli jo kielletty  muissa maissa.   

Historiaa kirjoittavat voittajat ja hallitsijat, mutta he eivät kirjoita pelkästään  historiaa: he kirjoittavat myös tätä hetkeä. Heidän näkökulmansa on se, jonka me  kansalaiset omaksumme. Kyse on vallankäytössä, jota tulee aina tarkastella  kriittisesti ja kyseenalaistaa. Kyse on vallan väärinkäytöstä silloin, kun siihen liittyy  kolonialistisia tai fasistisia piirteitä.   

Suomen olisi aika tarkastella omia tekojaan ja tutkia toista maailmansotaa ja  senjälkeistä jälleenrakennusaikaa muiltakin tavoin kuin suurena tarinana Suomen  heimon säilymisestä. Suomessa onkin aloitettu saamelaisten totuus- ja  sovintoprosessi, jonka tarkoituksena on tunnistaa ja arvioida menneisyydessä tapahtunutta ja nykyistä syrjintää, myös sulauttamispolitiikkaa.  Tämä on tärkeä ja  pitkään kaivattu alku sille, että tunnistamme ja tuomme näkyväksi saamelaisiin  kohdistuvan ongelmallisen vallankäytön.

Näen, että taiteen yksi merkittävimmistä tehtävistä on osoittaa yhteiskunnan  ongelmia ja tehdä niistä näkyviä. Jokainen taiteenmuoto elokuvasta kirjallisuuteen  tuo näkyviin jotain meidän maailmastamme ja yhteiskunnan valtarakenteista.  

Tällaisilla kirjallisuuspalkinnoilla, kuten Savonia-palkinnolla, on merkittävä rooli ja valta, sillä ne nostavat esille sellaista kirjallisuutta jonka tunnistettu taho katsoo ”merkittäväksi kaunokirjallisuudeksi”. Tästä syystä olin otettu ja immarreltu  ehdokkuudesta, koska sen myötä teokseni aiemmin käsittelemättä jääneet aiheet saadaan esiin laajemmalle yleisen keskustelun kentälle. Voitosta minä olen  sanaton. Kiitoksia.  

Viimeiseksi haluan vielä muistuttaa, että Me kaikki olemme  vallankäyttäjiä tavalla tai toisella. Käyttäkäämme sitä valtaa hyvin ja hyvään.


Blogi savonia puhe

Pusuja!

xxx

BIO - kirjailija ja luennoitsija Petra Rautiainen
Petra Rautiainen
Kirjailija

Similar Posts

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *