Jos luet tätä, olet saapunut minun uusille ja hienoille kotisivuilleni. Elämme koronavuoden toista vuotta, maaliskuuta 2021. Viime vuosi, koronavuosi, oli monille erittäin huono ja paha, ja monelle pahin on vasta tulossa, kun yhteiskunnat yrittävät selvitä sen aiheuttamista ongelmista, joista emme vielä osaa aavistaa puoliakaan. 

Siitä huolimatta vuosi 2020 oli elämäni paras vuosi ja 2021 jatkaa siitä mihin se päättyi. Viime vuonna julkaistiin esikoisromaanini. Kirjan kirjoittaminen on aina ollut haaveeni, mutta mikä koskaan ei ollut tuntunut siltä että se olisi ollut mahdollista minun elämässäni. Yhtenä talvikuisena päivänä ennen vuosikymemmenen vaihdetta tein kuitenkin päätöksen, että minä yritän. Ajattelin, että se on mitä minä haluan tehdä. Niin monesti ihmiset tekevät juuri päinvastaista, miksi ei sitten sitä mitä haluaa? Ajattelin ensimmäistä kertaa kunnolla, että nyt yritän tosissani. 

Ikinä aiemmin en ollut kirjoittanut yhtään romaanikäsikirjotusta alusta loppuun, mutta minä hain kirjoittajakouluun (Kriittiseen korkeakouluun), johon pääsin. Kahden vuoden päästä siitä minulla oli käsissäni kustannussopimus, vuoden päästä siitä esikoisromaani Tuhkaan piirretty maa (Otava), joka on tällä hetkellä ennättänyt neljänteen painokseensa, saanut kiitosta kritiikeissä ja sosiaalisessa mediassa niin valtaväestön kuin saamelaismedioissakin. Teoksen oikeudet on myyty 10 eri kielialueelle, se oli vuoden 2021 Berliinin elokuvafestivaaleilla Books at Berlinalessa 10 parhaan kirjan joukossa, tavoitteena saada kirjalle yhteensopiva leffatuotanto, ja se on voittanut yhden kirjallisuuspalkinnon ja ollut ehdolla useampaan muuhun.

Tällä hetkellä kirjoitan toista romaania, jonka oikeudet on myös myyty useaan maahan. Viimeistelen sen yhtä lukuisista versioista, jonka pistän menemään kustannustoimittajalleni – joka on muuten uusi! Jännittävää! 

Kun kirjoitan tätä, on kova pakkanen, mutta samalla aurinko sulattaa lumet, ja juuri äsken kuulin kuinka katolta tippui lunta. Koiranpentuni leikkii sängyssä ja heittelee läppärilleni lempileluaan, aasia, ja yrittää saada huomioni. Kaappaan hänet syliin ja annan suukon korvannipukkaan. On tavallinen iltapäivä. Minä juon kahvia ja aloitan kirjoittamaan.